Vuokra vai omistusasunto?

Ai miten ihana ikuisuustappelu - vuokralla vai omassa asunnossa. Tämä on aikoinaan 2017 kirjoittamani teksti drafti-laatikkoon tätä blogia suunnitellessani. Tämän jälkeen olen muuttanut edelleen muutaman kerran - edelleen vuokralla.


Vaikka nuorempana olin omistusasumisen kannalla ja semmoisen muutaman vuoden ajan omistinkin, olen nykyään vuokra-asumisen kannalla. Vuokra-asuminen mahdollistaa paljon vapaamman elämän, mutta ymmärrän toki omistusasujankin ajatusmaailmaa.

Lähdetäänpäs alusta. Reilu parikymppisenä ostin omistusasunnokseni ja samalla ensimmäiseksi omaksi kodikseni rivitalokaksion. Asunto oli seurausta yhteenmuutosta silloisen seurustelukumppanini kanssa ja pelkän omakotitaloasujan taustan omaavana en voinut kuvitellakaan asuvani kerrostalossa tai vuokralla. Egoani ja viisasta rahankäyttöäni vain pönkitti kaikkien tuttujen olalle taputtelut "hienoa kun ostat oman jo noin nuorena" yms.. Eli selvää säästöä ja leppoisia eläkepäiviä!

Homma muuttui muutaman vuoden jälkeen. Suhde ei oikein toiminut ja halusin muutenkin muuttaa naapurikaupunkiin. Olin lisäksi aloittanut opiskelun ja opintotuen asumislisää ei saanut omistusasuntoon. Lopulta kävi kamala tuuri, kun syliini suorastaan tippui asunnon ostaja. Sovimme melko nopealla aikataululla kaupat ja samalla meidän avoliittomme päättyi. Minä lähdin naapurikaupunkiin, lähellä silloista työpaikkaani.

Satuin löytämään kerrostalokaksion, joka oli ollut jonkin aikaa tyhjillään. Vuokraajan kanssa juteltuani huomasin, että asunnossa oli tehty remonttia, jonka johdosta se oli ollut tyhjillään ja remonttistakin oli kulunut jo aikaa, mutta asunto oli jostain syystä edelleen tyhjillään. Pääsin sopimaan huomattavan edullisen vuokran, noin 10 % pyyntiä alhaisemman ja jopa vieläkin enemmän markkinahinnasta. Kaikki meni hyvin, tykkäsin asunnosta, sijainti oli ok ja vuokra sopiva. Opintotuen lisäksi en tarvinnut paljoakaan rahaa elämiseen.

Hetkihän siinä sitten vierähti, kunnes kohdalle osui uusi seurustelukumppani. Hän muutti aikanaan asuntooni ja yhteiselo oli mukavaa. Tai ainakin minun mielestäni. Kumppani ei oikein tykännyt seudusta ja asuntokin oli muka ankea. (Naisia on vaikea tyydyttää.) Itse en halunnut lähteä pois, koska tiesin että muutto olisi nostanut asumiskustannuksia selvästi. Lopulta oli pakko taipua, koska kumppanini sai opiskelupaikan 300 km päästä ja muutimme paikkakunnalle. Emme kuitenkaan halunneet oleilla siellä pitkään vai tarkoituksena oli hakea opiskelupaikkaa "kotipaikkakunnalta" ja vaihtaa sinne mahdollisimman nopeasti. Tämä toteutuikin lopulta jo puolen vuoden jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin varsinaisesti asuimme tuolla ulkopaikkakunnalla vain viitisen kuukautta.

Emme tykänneet oikein kerrostaloelämästä ja löysimmekin mukavan paritaloasunnon rauhalliselta seudulta. Vuokra-asunto siis. Aivan mahtava diili. Tämäkin asunto oli ollut jo jonkin aikaa tyhjillään ja oli itseasiassa sekä vuokralla että myynnissä samaan aikaan. Aavistin pientä paniikkia. Pääsinkin neuvottelemaan vuokrasta hieman, tällä kertaa noin 5%, kun tavoittelin 10 %. Asunto oli kuitenkin kokoisekseen ja sijainnilleen ihan ok-hintainen, joten muutimme sinne.

Jälleen meni muutama vuosi iloisesti, kunnes rupesimme vain huviksemme miettimään uutta paikkaa. Osin halu oli lähemmäksi keskustaa, kuitenkin rauhalliselle alueelle (helpot kriteerit), osin siksi, että naapuriin oli muuttanut hieman omituista sakkia. Mikään pakottava tarve meillä ei kuitenkaan ollut ja ihan mihin vain emme muuttaisi. Meillä oli mukava asunto hyvällä sijainnilla, joten etsimme asuntoa rauhassa, kunnes se oikea löytyisi. Tällä kertaa totesimme, että kerrostalo voi sittenkin täyttää tarpeemme hyvin ja olimme valmiita tinkimään joistakin asioista saavuttaaksemme toisia asioita.

Se oikea asunto löytyi yllättävän nopeasti. Muutaman kilometrin päästä keskustasta järven äärellä saman kokonainen kuin nykyinen asuntomme. Vaikka asunto oli lähellä keskustaa, se oli silti mukavalla hieman puistomaisella alueella, eikä mikään kaupungin keskusta. Ja se järvi! Itseasiassa emme olleet aivan varmoja kun menimme näytölle, mutta olimme kuitenkin ajatelleet että olisi aika ottaa näkymää tietokoneen lisäksi muutamaan asuntoon ihan paikan päälläkin. Kun näimme asunnon omin silmin, olimme aivan myytyjä.

Vaikka asunto olikin saman kokoinen kuin meidän nykyinen, oli se silti pohjaratkaisultaan paljon mukavampi ja tilavampi, mutta vielä enemmän rakastuimme asunnon tyyliin. Tykkäämme vanhoista taloista ja tämä oli sitä. Voisi olla toki vieläkin vanhempaa tyyliä, mutta tämä on oikein sopiva ja vuokranantajan toimesta ehostettu tyylille uskollisesti.

Okei, pitkä tarina, mutta vielä ei olla puhuttu rahasta mitään. Miksi siis suositan vuokra-asumista?

Kysyn vain teiltä lukijoilta, olisiko vastaava, muutaman vuoden välein muuttaminen ollut mahdollista omistusasujana?

Teoriassa ainakin kyllä, monelle kuitenkin tulee käytännössä vastaan kahden asunnon loukut, joka käytännössä torppaa useasti muuttamisen. Tämän lisäksi rahaa kuluu paljon välittäjän palkkioihin ja varainsiirtoveroon. En kiellä etteikö itselläni ole kulunut rahaa muutoissa, aina joutuu maksamaan tuplavuokria, mutta toisaalta vuokra-asunnosta voi lähteä aina silloin kun haluaa ja se kuukauden vuokra on vähemmän kuin asunnonvälittäjän palkkio tai varainsiirtovero, saati nämä yhdessä.

Minulla oli tuuria ensimmäisen asuntoni myynnin kanssa. Sain sen myytyä nopeasti ja ok-hintaan. Sain asunnosta saman kuin siitä maksoin ja se meni suoralla kaupalla ilman välittäjää. Laskukseni jäi ainoastaan tekemäni remontit. Menihän niihinkin rahaa ja ne pitäisi laskea asumien hintaan mukaan. Valitettavasti en tarkkaan muista kuinka paljon remonttiin meni rahaa, mutta se vastaa ihan varmasti ainakin 100e/kk. Todennäköisesti noin 150 e/kk. Tähän kun lisätään vastike sekä lainan korkokulut, niin ei olla enää kovinkaan kaukana vastaavan asunnon vuokrahinnasta. Ja tätä pientä alennusta vastaan olen ottanut riskin asunnon hinnan muutoksista sekä muista yllätyksistä taloyhtiössä.

Ei, päätin että omistusasuminen ei ole minulle.

Vuokra-asumien mukavuuksia onkin nimenomaan riskittömyys, sekä vapaus. Vapaudella tarkoitan ensinnäkin vapautta velkavankeudesta ja toiseksi vapautta päättää missä ja minkälaisessa asunnossa asuu. Ja mieltänsä voi vapaasti vaihtaa melko useinkin. Omistusasumisen suhteen tämä mielen vaihtaminen tulee niin kalliiksi ja hankalaksi, että harva sitä oikeasti toteuttaa. Lisäksi vuokra-asumiseen saa helpommin ja enemmän tukia. Erityisesti opiskelijalle omistusasuminen onkin myrkkyä. Vuokra-asuminen sopiikin parhaiten juuri nuorille, jotka vielä etsivät suuntaansa ja asuinpaikkaansa. Enkä tarkoita tällä pelkästään opiskelijoita, vaan myös jo työuransa aloittelijoita.

Tästä seuraakin seuraava vinkkini: En suosittele omistusasumista alle 30 vuotiaille.

Etsi rauhassa suuntaasi, paikkakuntaasi yms. Kun olet mielestäsi vakiinnuttanut muun elämäsi, olet vakitöissä, kenties perheellinen yms, niin voit harkita asettumista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämäkin näkökulma on huono. Ei ole enää olemassa vakitöitä. Omistusasunto estää tehokkaasti työn perässä muuttamisen. Kannatankin vahvasti vuokra-asumista, koska se mahdollistaa tehokkaan työpaikan ja maiseman vaihtamisen. Kuten tekstistä selviää, kannatan vuokra-asumista. Tämä kannan vaihto on seurausta lähinnä omista kokemuksistani sekä näkökulmastani tulevaisuuteen.

Voin harkita omistusasunnon ostamista vain suurehkon kaupungin keskustan lähettyviltä, mielellään arvoasunnosta. Kyllä ovat kalliita, mutta sille on jälkimarkkinat. En missään tapauksessa ole ostamassa omakotitaloa nukkumalähiöstä. Jos olen semmoisia höpöttämässä, niin ampukaa! Näen että omakotiasuminen voi kokea käänteen tulevaisuudessa. Kaltaisiani vuokra-asumisen puolesta puhujia ja keskustaan haluavia on kokoajan kasvava määrä, joten näen suuren riskin omakotitalon arvon kehitykselle.

Keskustan asunnon arvo pysyy paljon todennäköisemmin vähintäänkin samana. Lähiöiden asuntojen hinnankehitys on suuri riski, jonka haluan välttää.