Kirjoitin puolisen vuotta sitten siitä miten varallisuuden karttuessa on yhä varoivaisempi hankinnoissaan. Tämä on aihe jota ajattelen lähes jatkuvasti.
Kesällä olin ottamassa useamman kymppitonnin lainaa auton vaihtamiseen, mutta nyt mm. Bitcoinin hinnan nousun myötä kun tämän saman sijoituksen voisi tehdä jo lähes velattomasti, ei asia enää kiinnostakaan. Toisaalta kun kyseisestä ostoksesta luopui, ei sitä enää tee mieli. Mutta en myöskään halua myydä omistuksiani pois ja muuttaa niitä autoksi.
Samaa tappelua olen käynyt jatkuvasti mm. opintolainan suhteen. Myisinkö omistuksiani tai maksaisinko isompaa lainaerää, että pääsee opintolainasta eroon. Lainasta olisi hienoa päästä eroon. Mutta toisaalta jos laitan oletettua suurempaa lainaerää vastaavan summan säästöön rahastoon ja oletettavasti 5-10 vuoden päästä minulla olisi säästössä jäljellä olevaa lainapääomaa vastaava summa, maksaisinko lainan pois?
Olen tullut siihen tulokseen että varmaankaan en. Toisaalta tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Säästöjen/sijoituksien hyvä puoli on se, että ne luovat taloudellista turvaa. Ei rahaa tarvitse olla edes paljoa, kun se tuo turvaa pienille työttömyyksille yms. Jos koko sijoitusomaisuutensa myy pois maksaakseen lainaa pois, pääsee toki lainoista eroon ja sitä myöten tietyistä jatkuvista kuukausittaisista kuluista, mutta toisaalta onko sitä yhtään vapaampi? Jos tulee taloudellisesti heikompia ajanjaksoja, ei enää olekaan sitä sijoitusvarallisuutta turvana. Vaikka pakolliset kiinteät menot ovatkin pienemmät, kokisin tämän paljon stressaavampana tilanteena kuin isommat pakolliset kulut, mutta esim. vuodeksi riittävän sijoituspääoman.
Puhun nyt vain opintolainasta, mutta isompaa kulua taloudessamme näyttelee asuntolaina. En tiedä jaksanko siihen tehdä mitään lisälyhennyksiä. Sijoituksien oletettu tuottokin on enemmän kuin lainakorko. Jos myöhemmin tulee tilanne, että korot jostain syystä nousevat, voi sitten miettiä olisiko järkevää muuttaa sijoituksia lainan lisälyhennykseksi.
Tätä samaa varovaisuutta olen näköjään noudattanut muuallakin. Olen kohta vuoden miettinyt tiettyjä isompia teknologisia hankintoja. Myin Bitcoinia pois ja tilillä on rahaa tehdä näitä hankintoja, mutta en vain millään meinannut painaa ostonappia. Aiemmin paljon heikommassa taloustilanteessa olen tehnyt vastaavan tyylisiä hankintoja erittäin kevyesti, jopa ennakolta luottokortille odottaen saavani rahat ostoksien maksuun seuraavassa kuussa. Nyt näköjään pohdin sitä onko tämä ostos sittenkään tarpeellinen, vai tulisiko nämäkin rahat vain sijoittaa.
Varallisuus luo jostain syystä aivan kummallista varovaisuutta.
Kaikista vaikeinta sijoittamisen aloituksessa on aloittaminen. Riippuen säästetyistä summista, mutta tyypillisimmin puhutaan varmasti muutamista satasista tai jopa kympeistä kuussa millä sijoittaminen aloitetaan. Muutama vuosi menee katsoen että tilille ei jää mitään, ei tästä tule yhtään mitään. Parhaimmillaan sen tonnin, pari nostaa ulos ja tuhlaa sen lomamatkaan tai uuteen telkkariin. Kun on sen muutaman vuoden jaksanut säästää tasaisen tylsästi, alkaa sijoitukset yhtäkkiä kasvamaankin ja yhtäkkiä sijoituksissa on kymppitonni tai pari. Tässä vaiheessa into kaivaa lisää sijoitettavaa kasvaa ja omaisuus alkaa karttumaan sekä korkoa korolle ilmiön, että lisääntyneiden sijoituksien muodossa.
Sijoittaminen on itseään ruokkiva harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti